Oletkohan sinä(kin) kiireaddikti…..? En edes ole törmännyt tuohon käsitteeseen missään, mutta aloin tässä diagnosoida itselleni kyseistä tautia tänään. Oireet olisivat seuraavanlaiset:
– Olisi kiva polttaa kynttilöitä nyt kun hämärtyy, mutta kun ei ehdi niiden vieressä istua kuitenkaan niin ihan sama! Myöskään takkaan ei ehdi laittaa tulta, koska sitä pitäisi valvoa ja vähintään olla paikalla laittamassa pelti kiinni niin ettei lämpö karkaa.
– Nautin käsitöistä ja rauhoitun virkkaamalla ja neulomalla (ja on monta käsityötä keskenkin), mutta eihän sitä nyt ehdi käsitöitä esiin ottamaan tai vähintään pitäisi samalla seurata jotain verkkokoulutusta, jolloin ei sitten toisaalta pysty keskittymään uuteen kuviovirkkausmalliin, joten….
– Leipominen on rauhoittavaa ja tykkään siemennäkkäristä ja terveysbanaanimuffinsseista, mutta nyt on varmasti joku juttu tekemättä, jota en just nyt muista, joten ei kannata ottaa aineksia pöydälle kun noiden värkkääminen vie niin paljon aikaa.
Ym.Ym.Ym.
Olen nähnyt aika paljon vaivaa, että olen saanut rakennettua elämäni rakenteet oman näköisiksi ja aikatauluni ovat ylellisesti kiinni juurikin siitä, että miten päiväni suunnittelen ja sovin. Kaiken lisäksi teen työksenikin kehotietoisuutta, opetan ja ohjaan siihen ja rauhoittumiseen. Ja silti saan kuitenkin näköjään itseni kiinni siitä, että paikasta toiseen (vähintään somesisällöstä toiseen) hötkyäminen viekin ajan niiltä – hitailta! – tekemisiltä, joista tiedän nauttivani kun niihin rauhoittuisin.Hmmmm…
Tulevana viikonloppuna mies on merillä, kiireellisimmät talkootyöt pihalla on tehty, vieraita ei ole luvassa ja olisi mahdollista järjestää hiiiiiiiitaaaaat päivät täällä Nukarilla yhdessä eläintemme kanssa. Voi olla, että sitä kokeilenkin. Ja itse asiassa jo aloitin äsken tämän hidastamisen sillä, että join aamukahvin pitkästä aikaa niin, että en samalla lukenut lehteä enkä selannut kännykkää – mikä on ikävästi tullut tavaksi viime aikoina. Siitä lähti sitten tämän blogitekstin ajatus mielessä kehittymään.
Mutta oikeastaan tämän hitauden ja itsen kuuntelun siemen taisi lähteä itämään jo eilen illalla kun makasin tuossa lattialla puoli tuntia, nettiyhteyden päässä oli yksitoista ihmistä ja teimme kaikki yhdessä continuum -meditaatiota. Koska niin kiireaddikti kuin olenkin niin olen ONNEKSI tullut suunnitelleeksi tähän syksyyn nyt sellaisia työtehtäviä, joissa tulen puolivahingossa hidastaneeksi itsekin. Ja nauttineeksi – kuten eilinen continuum -meditaatio taas osoitti. Yksi meditaatioon osallistunut sanoikin loppukierroksella osuvasti, että on ihana katsella ihmisten kirkkaita, kauniita kasvoja puolen tunnin ”sukelluksen” jälkeen. Niin oli. Ja oli ihanaa itsekin tuntea taas kiireisen alkuviikon jälkeen omaa kehoa ja huomata pysähtymisen tarvetta taas. Huomenna kun vielä saan tänne seuraa Villin Tanssin kehoiltaan niin on jopa todennäköistä, että viikonloppu alkaa ainakin pikkuisen hitaammilla kierroksilla ja tietoisemmilla askelkuvioilla kuin ilman näitä kehotyöskentelyitä.
Mistä tulikin mieleeni informoida tässä vielä näistä tämän syksyn KEHOHETKISTÄ, joita olisi siis tarjolla minun lisäkseni kaikille muillekin. Zoomissa toteutuvat tämän syksyn meditaatiowebinaarit kokoontuvat joka toinen keskiviikko ( vielä 12.10./26.10./9.11./23.11.ja 7.12.) klo 19-20.30 ja niihin otan mukaan n.10 henkilöä/kerta. Hinta 15e/kerta sisältää alvn 24%. Ja Villin Tanssin kehoillat alkavat huomenna 30.9.klo 18-20 ja muut syksyn kerrat ovat perjantait 28.10.ja 18.11. sekä talvipäivän seisauskeskiviikko 21.12. Näiden täällä Nukarilla toteutuvien iltojen hinta on 30e/kerta ja hintaan sisältyy kuljetus R-junalta/junalle, jos joku sellaista tarvitsee. Mukaan kuhunkin iltaan otan enintään kuusi henkilöä.
Yksi viime viikkoina kiirettä ja painettakin aiheuttanut asia on – ironista kyllä – ollut hiljentymisen ja pysähtymisen keskus, jota olemme yllättäen mieheni kanssa alkaneet tänne Nukarin suuntaan kaavailemaan. Eteen kun tupsahti mahdollisuus, jonka riskiä ei ehkä ole varaa olla ottamatta…. Mutta siitä lisää myöhemmin, jos saadaan pankki ja remonttimies vielä linjaan näiden haaveiden kanssa. Tajuan kuitenkin sen, että ellei oma kehomieleni muista ja malta katkaista kiireaddiktiolta siipiä niin turhaa on rauhalliset rakenteet siinäkohtaa 🙂 Toivotaan siis parasta, että muistaa ja malttaa.
( Lämpimästi tervetuloa tämän syksyn kehohetkiin siis, jos kiireaddiktion epävirallinen diagnoosi yhtään koskettaa! Ilmoittautumiset tulevat parhaiten perille laittamalla sähköpostia osoitteeseen tarja.ryynanen@kehotieto.fi)