#

Uskotko sinä siihen, että hyväksi ja tehokkaaksi työntekijäksi voi tulla karsimalla omista henkilökohtaisista tarpeistaan? Lyhentämällä kahvitaukoja ja vessakäyntejä, unohtamalla omat tunteensa ja vaikkapa varomalla ”liikaa empatiaa”?Tämä ei pidä paikkaansa.


Itselleni läheinen nuori lähihoitaja haki ja sai tälle kesälle kesätöitä vammaisen lapsen ryhmäavustajana. Tämä pätevä nuori nainen on empaattinen ja taitava lasten kanssa, mutta sairastaa kroonista suolistosairautta, joka aiheuttaa hänen elämäänsä tiettyjä hankaluuksia. Työntekoa sairaus ei kuitenkaan estä. Ystäväni ensimmäisen työpäivän jälkeen sain kuitenkin kännykkääni hurjan kuvan, jota aluksi luulin vitsiksi, mutta sitä se ei ollut. Uudessa työpaikassa oli reitti WC:hen merkitty nuolella, joka rajoitti työntekijöiden vessakäynnit 2 minuuttiin. Vaikka tälle nuorelle kyseinen aikaraja ei aina olisi edes fyysisesti mahdollista, niin isku osui uudessa työpaikassa myös johonkin syvemmälle. ”Säästöt purevat, inhimillisyys kielletty” tuntui olevan se tie, jolle tuolla kuntatyöpaikalla oli lähdetty.

Menneenä viikonloppuna psykoterapeuttien fb –ryhmässä koettiin pienimuotoista somemyrskyä, jonka aiheutti HUS:in julkaiseman Mediuutisten artikkeli. Edellisen esimerkin tapaan senkin koettiin puuttuvan ikävällä tavalla mm. terveydenhuollon ammattilaisten ihmisyyteen. Tuossa netissä leviässä artikkelissa pirteä nainen (psykoterapeutti?) hymyillen toteaa videovälitteisesti tehtävän psykoterapian auttavan ”pontevampaan” psykoterapiatyöhön, jossa ”liika empatia ja silittely” jää pois, työtehoa turhaan laskemasta.

Ymmärrän hyvin myötätuntouupumisen riskin ja samoin tiedän, että joskus hoitoalan ammattilainenkin saattaa syyllistyä hoitamaan omaa itseään asiakastaan kohtaan tuntemansa empatian kautta. Siitä huolimatta oma reaktioni oli jälleen puistatus ja kylmät väreet. Pakostakin tuli mieleen tuo yllä kertomani tilanne ja se – ehkä rivien väliinkin joskus piilotettu – arvojen suunta, johon hoitotyö näyttäisi ikävästi olevan menossa.

Teen itsekin terapiaa välillä videovälitteisesti, silloin kun sen toteutuminen on asiakkaasta johtuvista syistä ollut muuten mahdotonta. Joku on saattanut olla tilapäisellä työkomennuksella Saksassa tai Yhdysvalloissa, joku toinen saanut juuri vauvan eikä vastasyntyneen kanssa pääsisi vastaanotolle muuten. Videovälitteinen psykoterapia toimii noissa tilanteissa hyvin ja olen iloinen siitä, että myös KELA on ottanut tämän käytännön ainakin tietyin reunaehdoin korvaustensa piiriin. Koskaan ei kuitenkaan ole tullut edes mieleeni, että tällä teknisellä menetelmällä pyrkisin pontevuuteen tai tehokkuuteen SAATI sitten empatiani hillitsemiseen.

Yhdysvaltojen virallisessa terveydenhuoltojärjestelmässä yhä vankempaa virallista jalansijaa saavassa MBB (Mind Body –Bridging) –menetelmässä otetaan kantaa myös työelämän kysymyksiin ja tuohon ”pontevuuteenkin”. Useissa tutkimuksissa on tultu siihen tulokseen, että rentoutunut ja hyvinvoiva ihminen on paitsi onnellisempi niin myös tehokkaampi työntekijä kuin stressaantunut ja oman inhimillisyytensä sivuuttava kollegansa. Itseään täytyy rakastaa ensin, omat tarpeet riittävästi huomioida ja näin meissä syntyy myötätunto ja empatia, joka johtaa toimintaan. Ja iloinen bonus työnantajalle vielä: koska aivomme ja koko elimistömme toimii tässä ”luonnollisessa toiminnanohjauksessa” parhaimmillaan niin olemme samalla myös toimivin versio itsestämme. Saamme käyttöön parhaan mahdollisen kapasiteettimme, eikä se tapahdu inhimillisyytemme kustannuksella, ei empatiaa pienentäen, ei vessassakäyntejä vähentämällä. Kun tunnemme olevamme turvassa ja kun perustarpeemme tyydyttyvät riittävästi, teemme paremmin myös työtä kuin työtä. Inhimilliseen kohtaamiseen perustuvasta auttamistyöstä puhumattakaan.

Jotenkin toivon – ja oikeastaan jopa uskonkin – että Mediuutisten artikkelissa oli kyse huolimattomasti vahditusta sammakosta, joka vain karkasi ja joka otettaisiin kyllä kiinni, jos sen vielä saisi. Yhteiskunnassamme esillä olevia merkkejä on kuitenkin tärkeä seurailla ja lukea, ettei käy niin kuin aikoinaan Keski-Euroopassa, jossa muutamat inhimillisyyden pelisäännöt katosivat käytöstä pikkuhiljaa. Piikkilanka-aitoihin ja panssarivaunuihin totuttaessa.

Hoitotyöntekijöiden työnohjausta vuosia tehneenä olen tulossa siihen tulokseen, että keskustelu tehokkuudesta, työn tuloksellisuuden mittareista ja resursseista pitää oikeasti avata. Ja pitää uskaltaa miettiä, että onko lähihoitajan vessassa käyttämä ylimääräinen minuutti tai psykoterapiatyössä hukattu ”turhan empatian” hetki oikeasti säästöä.

Hoitotyön tuloksia on tärkeä ja välttämätöntäkin mitata ja jokainen kaipaa myös palautetta työstä, johon elämänsä käyttää. Siitä huolimatta pitää uskaltaa myös kyseenalaistaa liian matemaattinen ja yksisilmäinen näkökulma hoitotyön ”laatuun” ja ”tuloksiin”, koska elämä ei aina taivu numeroiksi. Ja uupumuksen partaalla hoippuvaa hoitotyön ammattilaista pitää mielestäni mieluummin tukea kohti omaa kehoa, omaa inhimillisyyttä ja omaa jaksamista sensijaan että piiskaa heilutetaan enää yhtään enempää.

Näin viisikymppisenä olen alkanut vähitellen myös aavistella, että vanhuus saattaa minullekin vielä jonain päivänä koittaa ja että osan siitä saatan joutua viettämään jopa laitoksessa. Tutuksi voivat vielä näinollen tulla ne lähihoitajat, jumpparit, lääkärit ja jopa psykoterapeutit, joiden ammatilliseen arvopohjaan vaikutetaan juuri nyt. Jos saisin valita, niin mieluiten tapaisin tuolloin hoitohenkilöitä, joille inhimilliset perustarpeet eivät tarkoita heikkoutta ja jotka eivät pelkää olevansa ”liian empaattisia” . Puhumattakaan, että kokisivat empaattisen asenteen uhkaksi ammatillisuudelleen, työkyvylleen tai edes ”ponnekkuudelle” omassa työssään.

Itse toivoisin, että saisin vielä vanhuksena kohdata sellaisia terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka eivät ole pelkkiä erilaisilla tehokkuuden ja pontevuuden mittareilla päivittäin kilpailutettavia tuontantokoneiston osia vaan empatiakykyisiä ihmisiä, lihaa ja verta.

Entä sinä?


(Joskus huumorikin auttaa. Allaoleva ohje tuli viestinä tekstissä mainitulta lähihoitajalta, ensimmäisen kuvaviestin jälkeen..... )

#