VAADITKO VAI ODOTATKO – ja missä on niiden ero? Ja kannattaako vaatia asioita niin että otsasuonet pullistuvat? Entä, jos kaipaamamme asiat osaavat paremmin kohdallemme, jos suhtaudumme tavoitteisiimme määrätietoisesti, mutta rauhallisesti?



#


Viime kerralla tässä blogini MBB –minikoulussa kirjoitin kahdesta eri aivoverkosta, jotka ratkaisevat stressitasomme määrän ja vaikuttavat sitä kautta myös elämämme laatuun. Neuvoin kiinnittämään huomiota kahteen asiaan eli havainnoimaan

1 )kehon jännitystiloja ja

2) mielen levotonta poukkoilua

Näistä kahdesta voi siis MBBn mukaan päätellä, että stressi on käynnistynyt ja aivomme kuormittuvat liikaa. Edellisellä kerralla kerroin myös, että


AISTIHAVAINTOIHIN PALAAMINEN ON MBBn PIKANIKSI, joka säätää aivomme taas uudestaan tuohon pitkässä juoksussa hyödyllisemmin toimivaan neuroverkkoomme. Havaintojen verkkoon, jota MBBssä kutsutaan myös luonnollisen toiminnanohjauksen verkoksi. Lupasin kuitenkin tänään jatkaa mietteillä siitä, mikä kumma taas ja taas nostaa kierroksemme ja siirtää aivomme toimimaan niille pitkäkestoisesti haitallisessa tilassa. Tilassa, joka kuormittaa niin kehoamme kuin mieltämmekin ja saa aikaan sotkuja ja ristiriitoja ihmisten väliin. Väsyttää ja uuvuttaa. Usein jopa kohtuuttomasti.


Mind Body -Bridging -menetelmässä väitetään, että aivojamme rasittaa ensisijaisesti VAATIMUS. Tutkimuksissa on todettu, että kun aivomme rekisteröivät vaatimuksen olemassaolon niin ne alkavat heti ja välittömästi vastata siihen. Tämä on tietenkin ollut henkiinjäämisemme edellytys jo kivikaudella. Leijona hyökkäsi kimppuumme savannilla tai susi suomalaismetsässä – aikaa asioiden turhaan fundeeraamiseen ei ollut. Aivomme ovat onneksemme tuolloin löytäneet salamannopeasti uuden ”vitosvaihteen” ja sitä kautta usein myös ratkaisun kiperään tilanteeseen. VAATIMUS on toiminut siis noissa tilanteissa hyödyksemme.

Sanotaan, että n.15 minuuttia tuossa vaatimusten käynnistämässä aivoverkossamme olisi elimistöllemme suositeltava kerta-annos. Silti tiedämme liiankin hyvin, että 15 minuuttia on pahasti alakanttiin niissä moninaisissa kehon ja mielen paineissa, joissa elämme.


JOKO ALKAA MASENTAA JA UUVUTTAA? PALJON TEORIAN JÄLKEEN SEURAA TÄMÄNVIIKKOISEN KURSSIN TEHTÄVÄOSUUS, OLE HYVÄ:

Olen kirjoittanut vaatimuksista jo aiemminkin eri blogiteksteissä, mutta erityisesti kahdessa tekstissä on käytännössä kokeiltu tunnistaa mistä vaatimuksessa on kyse. Suosittelen, että käyt tekemässä ”vaatimustestin” joko aiemmin julkaisemassani pääsiäisblogissa (voit vaihtaa pääsiäisodotusten tilalle vaikkapa jäljellä olevan kesän unelmat ja toiveet)

http://kehotieto.fi/blogi/rentouttavan-paasiai...


tai pari viikkoa sitten julkaisemassani juhannusheilablogissa:

http://kehotieto.fi/blogi/viiden-kukkasen-juha...


Etenkin tuossa jälkimmäisessä blogitekstissä käy selväksi vielä yksi vaatimuksien ikävä ominaisuus lisää. Vaatimukset ovat sikäli pirullisia, että aivomme eivät ikäväksemme osaa erottaa vaatimuksia, jotka kohdistuvat meihin itseemme niistä vaatimuksista, jotka kohdistuvat muihin.


MBBssä on käsite ”luonnollinen odotus” ja tuo käsite tarkoittaa käytännössä vaatimuksen vastakohtaa. Luonnollisen odotuksen vallassa emme hukkaa itseämme ja tarpeitamme, mutta emme myöskään tuhlaa voimavarojamme. Kun tunnistamme toivomiamme asioita rauhallisemmassa havaintoverkossa, niin meille jää paremmin voimia myös toteuttaa toivomiamme asioita käytännössä. (Ja bonuksena jokaisen joskus lapsuuttaan eläneen kantapään kautta oppima totuus: Myös toisilta toivomamme asiat saamme todennäköisemmin toivomalla ja selkeästi tarpeemme ilmaisemalla kuin kiukuttelemalla ja vaatimalla...)


JATKOA SEURAA:

LISÄÄ MBBN TEORIOIDEN SOVELTAMISESTA KÄYTÄNTÖÖN SEURAAVASSA BLOGISSA, jonka julkaisen torstaina 27.7. Tuolloin käsitellään MASENTAJAA, joka käyttää hyväkseen vaatimuksia ja yrittää luultavasti siten auttaa meitä. (Tosiasiassa tuo sisäinen äänemme on kuitenkin kenties pahin vihollisemme, joka päinvastoin sotkee loputkin asiamme.)



Sitä ennen TIIVISTYS tähänastisesta MBB –kehotietoisuuskoulusta vielä, pikanikseineen:

  1. Aivomme voivat toimia kerrallaan JOKO stressin täyttämässä IDENTITEETTIJÄRJESTELMÄN AIVOVERKOSSA TAI havaintoihin perustuvassa ja levollisemmassa LUONNOLLISEN TOIMINNANOHJAUKSEN AIVOVERKOSSA.
  2. Stressiverkkoon joudumme VAATIMUSTEN johdattamana.
  3. Pääsemme takaisin levollisempaan verkkoon kun KESKITYMME AISTIHAVAINTOIHIN. HUOM! Myös vaatimusten havaitseminen auttaa. Kun tunnistamme, että aivomme ovat tarttuneet johonkin vaatimukseen niin teemme havainnon ja KAIKKI HAVAINNOT JOHTAVAT MEIDÄT VÄLITTÖMÄSTI TAKAISIN LUONNOLLISEN TOIMINNANOHJAUKSEN VERKKOON. Edes hetkeksi, mutta sekin on hyvä alku!

Hyviä havaintoihin palaamisia itse kullekin – ja palataan asiaan torstaina 27.7.



#